Olet täällä

Mummin haave toi Kaisan Kittilään

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kaisa Sirkiä työskentelee luokanopettajana Kittilässä.

Miten Itä-Suomen tyttö päätyi näille palkisille?

– Olin tosi kauan haaveillu, että asuisin vuoden Lapissa. Se oli alun perin mummini haave, hän kertoi aina kaamoksesta ja ruskan väreistä.

– Halusin luokanopettajaksi ja ajattelin, että kun valmistun, lähen Lappiin. Valmistuin jouluksi 2003, enkä hakenu töitä muualta kuin napapiirin pohjoispuolelta, ja tänne sitten tärppäsi.

Entä mummisi, toteuttiko hän haaveensa?

– Ei, ukkini kuoli 60-vuotiaana, ja mummi oli varmaan ajatellut, että he yhdessä lähtisivät. Nyt mummi päivittelee, että pitikin mennä kertomaan Lapista minulle, että nyt sie olet siellä niin kaukana.

Miten arki luokanopettajana napapiirin takana lähti sujumaan?

– Ensimmäisen kevään valmistumiseni jälkeen olin Espoossa koulussa, jossa oli paljon maahanmuuttajia ja käytösongelmia. Pieni kyläkoulu tuntui onnelalta sen jälkeen. Sai keskittyä opettamiseen eikä riitojen selvittelyyn. Lapset olivat silmin nähden onnellisia ja aitoja maalaislapsia. Omat haasteensa oli siinä, kun luokka oli 0–2-yhdysluokka ja oppilaita lähes kolmekymmentä.

Suunnitelmasi oli asua Lapissa vuosi. Nyt sinulla on täällä perhe, mies ja pojat Otso ja Aarni. Miten siinä niin kävi?

– Jo aluksi työsopimus tehtiin kahdeksi vuodeksi, vaikka olin ajatellut olla vain vuoden. Koska vuosi oli mukava, laiskuus voitti enkä jaksanut hakea uusia työpaikkoja etelästä. Kolmannen vuoden jälkeen olin päättänyt lähteä, mutta sitten tapasin Miikan ja jotenkin vain jämähdimme tänne.

Melkein kuuden vuoden kokemuksella, onko Lappi vastannut haavekuvaasi?

– Kyllähän elämä täällä on arkipäiväistynyt, eikä paikka ole enää samanlainen idyllinen satumaa kuin muuttaessa. Välillä on kova ikävä etelään, varsinkin nyt, kun on omia lapsia ja kaikki sukulaiset sekä parhaat ystävät asuvat siellä.

– Viime vuosina tunturiretket ja laskettelu ovat jääneet vähemmälle, koska lapset ovat niin pieniä. Ruska-aika on ihanaa, varsinkin kun olemme viettäneet kesät aina helteisessä etelässä, niin viileä syksy on enemmän kuin tervetullut. Kunhan pojat vähän kasvavat, pääsen nauttimaan taas ruskaväreistä tunturiin, jossa ne ovat kauneimmillaan.

Mikä arkisessa elämässä Kittilässä on yllättänyt sinut?

– Ihmiset täällä eivät pidä välimatkoja niin ongelmallisina kuin itse pidän. En voisi kuvitellakaan, että lähtisin päiväseltään käymään hetken mielijohteesta vaikka Rovaniemellä ostoksilla. Jos niin kauas lähdetään, sitä pitää suunnitella ja olla ainakin viikonloppu.

– Positiivisesti on yllättänyt se, että ihmiset ovat toisilleen ystävällisiä ja auttavaisia.